Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Mopaali-hanke
Open source cinema
21.12.2009 00:00 | 
Kirjoittanut Mikko Manninen | 
Kirjoittaja Antti Haase/ Kehityspäällikkö Kemi-Tornion amk Kauppa ja kulttuuri
Osallistuin syykuussa 2009 Nordisk Panoramassa järjestettyyn Open Source Cinema Clinic:aan. Haimme klinikkaan Mopaali -hankkeessakin kehitellyllä Lönnrot 2017 nettialustallamme ja pääsimme mukaan neljän muun pohjoismaisen projektin kanssa. Klinikan vetivät Open Source Cinema –konseptin kehittäneet kanadalaiset Daniel Cross and Brett Gaylor EyeSteelFilms:stä.
Open Source Cineman perusajatus on osallistaa yleisö elokuvan tuotantoprosessiin. Yleisö voi esimerkiksi tarjota elokuvaan kuva- tai äänimateriaalia, ”remixata” elokuvan kohtauksia ja antaa palautetta elokuvasta tuotantoprosessin aikana. Osallistamisen avulla elokuvan ympärille syntyy yhteisö, joka ”evankelisoi” elokuvaa eteenpäin omissa verkostoissaan. EyeSteelFilm on luonut maailmalle menestyneen ”RIP! : A Remix Manifesto” –elokuvansa tuotannon aikana nettialustan, jonka kautta Open Source Cineman periaatteita voidaan jo nyt toteuttaa: www.opensourcecinema.org/
Open Source Cineman hyödyntämisessä on ensimmäisenä päätettävä mitkä osiot elokuvaprojektista ”avataan”, kuinka ne avataan ja mitä tarkoitusta varten. Open Source Cineman päästrategiana on luoda erilaisia kilpailuja yleisölle, joihin osallistumisesta heille annetaan jokin lupaus ”palkinnosta” (esim. materiaalin päätyminen elokuvaan). Yhtenä kiinnostavana esimerkkinä ”RIP!” -elokuva ”lokalisoitiin” New Yorkin ensi-iltaa varten leikkaamalla elokuvasta sitä varten erikoisversio. New Yorkin versiossa hyödynnettiin New Yorkilaisten lähettämiä Times Square:n valokuvaan kompositoituja omakuvia (ks. www.opensourcecinema.org/remixnyc ).
Nodisk Panoraman juhlagaalassa kävi sitten niin, että pääsin pokkaaman Open Source Clinic:an parhaalle projektille myönnetyn pääpalkinnon Lönnrot 2017 –projektista (jonka englanninkielinen nimi on 1000 Stories: yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/10/tarinoita_keraava_projekti_viehatti_filmijuhlilla_islannissa_1046115.html ). Palkintoon kuuluu Brett Gaylorin ja Daniel Cross:n sparrausta nettialustamme kanssa seuraavan vuoden ajan. Palkintojen jaon yhteydessä Brett kutsui minut mukaan liittymään Mouse Liberation Front:iin jäsenkirjan (canadianfilmdose.files.wordpress.com/2009/03/mouse-liberation-front1.jpg ) ja T-paidan kera.
Brett Gaylor tuli 17.12.2009 vierailulle monimedian-mekkana tunnettuun Tornioon ja käynnistää Lönnrot 2017 -nettialustamme sparrausprosessin. Aiomme toteuttaa mm. mahdollisuuden kommentoida Lönnrot -tarinoita omilla vastaavilla tarinoilla esim. webkameran kautta, jolloin syntyisi tarinaketjuja saman inhimillisen peruskokemuksen tai teeman ympärille. Näin toteutuisi ajatus ns. ”definitional ceremony”:sta. Saman perustarinan uudelleen ja uudelleen kertominen luo tarinaan uusia merkityksiä ja tunteen yhteisestä, jaetusta kokemuksesta. Ehkä idealistisestikin laskemme sen varaan, että nolaamisen ja häpäisyn kyllästämässä mediatodellisuudessa suoraan sydämestä kerrotulle tarinalle ja siihen reagoimiselle on netissäkin tilausta.
Miksi Twitter on suosittu Suomessa vain pienen piirin keskuudessa?06.12.2009 00:00 | Kirjoittanut Mikko Manninen |
Olen itse suhteellisen aktiivinen Twitterin käyttäjä ja pidän palvelua suurena mahdollisuutena. Olen kuitenkin pohtinut, miksi Twitter ei ole päässyt ansaitsemaansa imuun Suomessa.
Tavallinen tarina Twitterin käyttöönotossa on se, että henkilö kyllä rekisteröityy ja luo profiilin Twitteriin, mutta kyllästyy siihen pian. Vain osasta tulee Twitterin aktiivisia käyttäjiä. Monien on vaikea ymmärtää palvelun logiikkaa. Yhtäläisyyksiä Facebookiin etsitään, mutta Twitter ei ole samanlainen. Kavereitakaan ei löydy ja lisäksi RT, @, # häkkyrät hämmentävät. Tämäkö on nyt räjähdysmäisen suosittu moderni amerikkalainen sosiaalisen median palvelu? Tällainen kysymys nousee käyttäjän mieleen.
Twitterissä syntyy aika ajoin keskustelua siitä, kuinka paljon Twitterin käyttäjiä Suomessa on. Virallista lukua ei ole käsittääkseni saatavilla ja erilaisilla menetelmillä on tweettajien määräksi arvioitu 4000-10 000 ja tämäkin on vain arvio. Olenpa kuullut jopa yli 40 000 suomalaisen profiilin tilastostakin. Olipa todellisuus missä tahansa noiden lukujen välillä, se on kaukana Facebookin 1,4 miljoonan suomalaiskäyttäjän määrästä. Tuon luvun löytää Facebookin mainostus-palvelun kautta.
Twitterin käytön on omaksut vain pieni osa suomalaisista netin käyttäjistä. Tyypillisesti käyttäjät työskentelevät media-, mainos-, IT- tai koulutus-aloilla. Lisäksi ovat poliitikot ja puolueet, mutta nekin heräävät kunnolla henkiin vasta vaalien alla. Suomalaisessa Twitter-keskustelussa suosittu puheenaihe on sosiaalinen media ja siihen liittyvät ilmiöt.
Twitteriin tutustuminen vaatii kuitenkin jonkin verran aikaa ennen kuin sen luonne alkaa todella hahmottua. Mielenkiintoisia seuraamisen kohteita alkaa vähitellen löytyä ja käyttäjä huomaa pian olevansa tuoreimman tiedon ytimessä ja verkostojen sydämessä. Reaaliaikainen tapahtumista tweettaaminen ja raportointi on myös yksi Twitterin käytön hienoista ja joskus hämmästyttävistäkin kokemuksista.
Jos käyttäjä vähäänkään innostuu Twitteristä, hän ottaa käyttöön jonkin Twitteriä soveltavan palvelun, jolla pystyy muodostamaan seuraamisen kohteista ryhmiä sekä seuraamaan tiettyä sanaa mainitsevia tweettejä, suosituimpia Twitter-ilmiöitä sekä näkemään samassa näkymässä myös Facebookin uutisvirran. Itse käytän Tweetdeck- palvelua. Tämän tarkoitus ei ole imeä mahdollisimman suurta tietomäärää, vaan suodattaa virrasta itseä kiinnostavat jutut ja pitää sosiaalisen median tietotulva järjestyksessä. Hiukan yllättävää siis on, että Twitteriä ei käytetä yleensä Twitterin kautta.
Yksi syy siihen, miksi Twitterin suosio ei ole räjähtänyt Suomessa on kenties siinä, että Suomesta puuttuvat hyvää läppää heittävät Twitter-julkkikset tai niitä on vain liian vähän. Suomessa on vain harvoja kuuluisia ihmisiä muutenkaan. Kimi Räikkönen tosi on jo Twitterissä. Tweettejä oli kuitenkin tullut alkuinnostuksen jälkeen vain harvakseltaan. Jos Tarja Halonen tai Ilkka Kanerva lähettäisi päivittäin tweettejä, Twitter voisi olla Suomessa suosittu.
Mikko Manninen Kirjoittaja on Mopaali-hankkeen Prjojektipäällikkö
|
