Suomalaista teknologian käyttöä osana osana työtä, arkea ja yhteiskuntaa varjostaa välillä vakavuus, asiallisuus ja leikkimisen pelko.  Uskallan väittää näin, vaikka suomalaiset "luovan ja hullun" maineessa tavallaan ovatkin. Siinä mielessä ei ole yllätys, että älypuhelinbusinekseen ja -suunnitteluun voimakkaasti vaikuttanut iPhone ei tullut Suomesta. Siitä tuli menestys juuri leikillisyyden, ei suinkaan ”asiallisen” ja kiireisen busineksen kautta.

Sosiaalinen media ja älypuhelinten hyödyntäminen tuntuu olevan Suomessa hivenen jälkijunassa. Siihen on useita syitä, mutta osittain se voi liittyä suomalaiseen leikin vähättelyyn. Jos naputtelet puhelimella Twitter-raporttia ja hauskoja valokuvia seminaarista, ilmoitat sijaintisi Pizzeriasta  Foursquare-palvelussa tai vaikkapa esittelet näytöltä sähköistä olut-tuoppia, saatat leimaantua helppoheikiksi, joka leikkii eikä varaudu pahimman varalle tai kunnioita sitä, että sota ja katovuodet olivat täällä ihan vasta. Kylmä talvi on läsnä vieläkin.

Suomessa on soveliasta välttää turhaa höpötystä ja odottaa Viranomaisten varoitustekstiviestiä  Tai oikeastaan odottaa sen valmistumista.

Ennen johtajat kirjoittivat viestinsä paperille. Kekkosella oli myllykirjeet, jotka tulivat yleensä vain vastaanottajiensa tietoon. Mainostoimisto Ogilvyn perustaja David Ogilvy puolestaan kirjoitti huomaamistaan epäkohdista muistioita, jotka tulivat koko henkilökunnan luettavaksi. Siitä ei ollut enää pitkä matka nykyajan johtajan viestintävälineeseen: blogiin.

Blogin lyhyt määritelmä on, että se on netissä aikajärjestyksessä julkaistuja kirjoituksia. Lisäksi blogiin kuuluu olennaisena osana kommentointitoiminto, joka tekee viestinnästä kahdensuuntaista. Blogin aihe ja tarkoitus voi olla mikä vain. Johtamiseen blogi sopii erinomaisen hyvin.

Johtamisessa on tavoitteita. Blogin kautta johtaja voi pohtia organisaation tilaa ja mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä. Kyse on siis visioiden aukikirjoittamisesta, mutta sellainen kieli ei sovi blogiin alkuunkaan. Blogissa kirjoitetaan muille ihmisille omista ajatuksista omin sanoin. Siitä on sekin hyöty, että asioista kirjoittamalla ne yleensä kirkastuvat itsellekin - nimittäin ruohonjuuritasolla: miten selitän tämän niin, että muutkin ymmärtävät.

Kokosin tähän muutaman ajatuksen, joilla voi yrittää rationalisoida sosiaalisen median palveluiden parissa kulutettua aikaa. Näiden vinkkien tarkoitus on auttaa saamaan somesta ilo ja hyöty irti, ilman, että se syö aikaa ja keskittymistä liikaa.

 1.     Yritä keskittyä

Sosiaalisen median suosion myötä törmää yhä useammin työelämän ammattilaisiin, joilla on hyvin vahvat mielipiteet sosiaalisesta mediasta. En tarkoita sosiaalisen median "uskovaisia" vaan "some-änkyröiden" arkkityyppiä.

Some-änkyrät julistavat rinta rottingilla, että sosiaalinen mediahan on "yhtä kuin Facebook, eivätkä he kyllä "koskaan moisen käyttäjiksi narahda, ei sitten millään". Sosiaalinen media vaikuttaa edustavan heille hyödytöntä hupaa, jolle he eivät näe mitään hyötyä "oikeassa työelämässä".

On päivän selvää, ettei ketään tule pakottaa sosiaalisen median käyttäjäksi omalla vapaa-ajallaan. Mutta mitenkäs sitten toimitaan kun some-änkyrän yritys, virasto tai kansalaisjärjestö päättää työnantajana lähteä kehittämään ja hyödyntämään sosiaalisen median prosesseja ja työkaluja omassa (liike)toiminnassaan? Näistä änkyröistä lähtökohdista käsin some-ratkaisun ja sen toimintamallin rakentaminen vaatii melkoista oppimis- ja sitouttamisprosessia.

Olen aiemmissa kirjoituksissani perustellut, miksi yrityksen kannattaisi hyödyntää sosiaalista mediaa, ja miten yrityksen verkkoläsnäolo on muuttunut aeimpaan verrattuna. Ennen kuin menen siihen, miten se kaikki tehdään, kerron vielä lisää sosiaalisesta mediasta yrityksen toimintaympäristönä. 

Otsikko "useamman kuin kahden kauppa" kertonee tärkeimmän eron sosiaalisen median ja yritysten tunteman vanhan toimintaympäristön välillä. Tämä korostuu varsinkin kun yritys on tekemisissä kuluttajien kanssa, mutta pätee myös B2B-puolelle. Sosiaalisessa mediassa on ennen muuta kyse monelta-monelle viestinnästä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Torniossa toimiva Radio Pro on yksi Suomen viidestä yhteisöradiosta, jolta koulutuskuntayhtymä Lappia ostaa ohjelma-aikaa. Operoimme RadioAktiivinen-nimen alla. Tähän nimisoppaan oman lisänsä tuo arki-iltaisin lähetyksestä vastaava Jekku, joka koostuu radiotoimittamiseen syvemmin keskittyvistä opiskelijoista. Meille opiskelijoille suotu ohjelma-aika on kullanarvoista, joka tulee käyttää tehokkaasti hyväksi. Opiskelun merkeissä radioaalloilla vietetyt tunnit ovat opettavaisia ja useimmille ensikosketus reaaliaikaiseen toimittamiseen.  Radiotyöskentely on kiehtovaa ja käytännönläheistä toimittamista, johon parhaiten pääsee sisälle tekemällä, tekemällä ja tekemällä.

Meillä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa on valittu sosiaalinen media yhdeksi strategiseksi keihäänkärjeksi. Niinpä olemme kaupan ja kulttuurin koulutusalueilla integroineet sosiaalisen median opetussuunnitelmiemme erilaisiin ammatillisiin käyttöyhteyksiin, varsinkin monimediajournalistien koulutuksessa. Mistään läpihuutojutusta ei ole kyse. Sosiaalisen median palvelut ovat opiskelijoille tuiki tuttuja,  mutta vain vapaa-ajalta, ei työelämälähtökohdista.

Sosiaaliselle medialle ja johtajuudelle on yhteistä, että akateemisia määritelmiä sekä näkökulmia ao. ilmiön käytännön hyödyntämiseen on yhtä monta kuin on kirjoittajaakin. Media-alaa dominoi sisältöpainotteinen näkökulma, jossa sosiaalista median kirjoa tarkastellaan mediasisältöjen hajautettuina ja vuorovaikutteisina jakelu- ja markkinointikanavina. Tästä näkövinkkelistä journalistiopiskelijatkin näyttäisivät luontevimmin ilmiön hyödyntämismahdollisuuksia tiirailevan: ollaan versioiduilla sisällöillä läsnä siellä missä sisältöjen käyttäjätkin aikaansa viettävät pöhisten. Ja mikä parasta jos käyttäjät innostuvat tarjoamaan omia sisältöjään muille ja medialle käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi - kuten vaikkapa uunituoreen SuomiTV:n uutistoiminnassa: http://www.suomitv.fi/uutiset/sinun_uutisesi.

Useimmille yrityksille verkkoläsnäolo tarkoittaa vain firman kotisivuja. Niitä, jotka on perustettu joskus vuoden 1996 tienoilla ja uudistettu sen jälkeen kaksi tai kolme kertaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan 66% yritysten www-sivustoista on yli 5 vuotta vanhoja ja 40% yrityksistä päivittää sivustoaan vain muutaman kerran vuodessa. Nämä lukemat kertovat siitä, että kotisivut on tehty, kun ne kerran piti tehdä, mutta niitä ei oikeasti käytetä mihinkään - varsinkaan markkinointiin tai myyntiin. Herää kysymys, onko vanhentuneista sivuista ylipäätään mitään hyötyä.

Toinen yleinen tapaus on, että sivustoa kyllä päivitetään aika-ajoin, mutta sen kävijöistä ei ole tietoa: keitä he ovat, mistä tulevat, kauanko viipyvät, mitä sivuja avaavat ja - tärkein kaikista - onko sivustolla määritelty mitään tavoitetta ja kuinka suuri osa käyttäjistä sen saavuttaa? Monessa tapauksessa sivustolla on kyllä kävijäseuranta, mutta sen raportteja ei ikinä lueta tai hyödynnetä.

Tämä blogikirjoitus notkui kovalevylläni useamman päivän. Epäilin julkaista tämän, koska n. 50 yhteistyökumppaniani työskentelee jonkin vastaavan hubin parissa ja kaikki suuttuvat minulle tämän luettuaan. Karistin kuitenkin tuon ajatuksen ja luotan siihen, että väki itse tietää milloin on tekemässä jotain todellista ja milloin fuulataan.

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni Mopaalin blogissa. Tulevia kirjoituksiakin varten aloitan siitä, miksi yrityksen tai ylipäätään minkään organisaation pitäisi tai kannattaisi olla sosiaalisessa mediassa.

Koko Mopaali-blogin näkökulmasta palaan ikään kuin perusteisiin, mutta lähden kuitenkin liikkeelle nykyisestä tilanteesta.

Toimitpa millä tahansa alalla voit käyttää sosiaalista mediaa reaaliaikaisena markkinatutkimuksena. Seuraamalla oman alasi keskustelua pysyt mukana kehityksestä ja kohderyhmäsi toiveista. Tunnet sekä asiakkaasi, yhteistyökumppanisi että kilpailijasi. Toisaalta, jos "kellot soivat", kuulet ennalta, kun alallesi tai yrityksellesi on mahdollisesti tulossa ongelmia sosiaalisesta mediasta ja voit reagoida niihin ajoissa.