Meillä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa on valittu sosiaalinen media yhdeksi strategiseksi keihäänkärjeksi. Niinpä olemme kaupan ja kulttuurin koulutusalueilla integroineet sosiaalisen median opetussuunnitelmiemme erilaisiin ammatillisiin käyttöyhteyksiin, varsinkin monimediajournalistien koulutuksessa. Mistään läpihuutojutusta ei ole kyse. Sosiaalisen median palvelut ovat opiskelijoille tuiki tuttuja,  mutta vain vapaa-ajalta, ei työelämälähtökohdista.

Sosiaaliselle medialle ja johtajuudelle on yhteistä, että akateemisia määritelmiä sekä näkökulmia ao. ilmiön käytännön hyödyntämiseen on yhtä monta kuin on kirjoittajaakin. Media-alaa dominoi sisältöpainotteinen näkökulma, jossa sosiaalista median kirjoa tarkastellaan mediasisältöjen hajautettuina ja vuorovaikutteisina jakelu- ja markkinointikanavina. Tästä näkövinkkelistä journalistiopiskelijatkin näyttäisivät luontevimmin ilmiön hyödyntämismahdollisuuksia tiirailevan: ollaan versioiduilla sisällöillä läsnä siellä missä sisältöjen käyttäjätkin aikaansa viettävät pöhisten. Ja mikä parasta jos käyttäjät innostuvat tarjoamaan omia sisältöjään muille ja medialle käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi - kuten vaikkapa uunituoreen SuomiTV:n uutistoiminnassa: http://www.suomitv.fi/uutiset/sinun_uutisesi.

No hyvä. Entäs sosiaalisen median hyödyntäminen muulla tavoin journalistin arkipäivän työssä? Eikös digitalisoinnin ja konvergenssin myötä ole jo ihan riittävästi raskautettu toimittajaa "monikanavajulkaisijana"? Varsinaisen lehti- tai tv-jutun lisäksi versioidaan muillekin jakeluteille samasta aiheesta passeleita sisältöjä. Ja nytkö pitäisi sosiaalisen median puolella brändätä ja myydä itseä sekä koukuttaa ja sitouttaa sisältöjen käyttäjiä? Jopa alistua keskusteluun heidän kanssaan - ja jatkojalostaa näiden amatöörisisältöjä! Huh.

Vakavasti puhuen - kyllä. Mutta ihan näin rajoittunutta käsitystä sosiaalisen median mahdollisuuksista ei meilläkään ole.  Lähtökohtanamme on, että journalistin työkuvaan kuuluu "päämediasta" riippumatta jaella ja levittää levittämistään sisältöjä - ml. linkkejä - monimediaisesti. Niinpä TV:n uutisjuttu on valmis vasta kun olet editoinut siitä version nettiin ja levittänyt koukut sosiaalisen median areenoille. Radioblokin juontajan "hukia" puolestaan edeltää ja seuraa bloggaamista, naamataulun ja Twitterin statuspäivitystä, jne - ml. juontajan blokissaan käyttämän radiosoittolistan jako Spotify'ssa uudelleenkuunneltavana musakoosteena.  

Ja kun puhutaan journalistin koko työprosessista ja siinä käytettävissä olevista uusista Internet-pohjaisista työkaluista ja työkäytänteistä, ovat sosiaalisen median palvelut ja työkalut kuten vaikkapa Twitter ja LinkedIn vallan erinomaisia aihehankinnan ja seurannan työkaluja. Olen rakentanut itse TweetDeckin avulla ilmaisen "uutistoimistotyökalupakin", jolla seuraan meiltä ja muualta samasta tuutista melkoista joukkoa verkkoyhteisöjä, tiedotusvälineitä, asiantuntijaryhmiä, politiikan, teknologian, kulttuurin, elinkeinoelämän vaikuttajia ja päättäjiä, yrityksiä,... kiinnostavien aiheiden toivossa. Tätä kautta "tieto" saavuttaa minut jopa vikkelämmin kuin vaikkapa STT:ltä tai valtakunnallisista päämedioista. Tätä kautta löydän myös suoran linkin paikan päällä olevaan yksityiseen kansalaiseen ja "produseriin", joka lähettää Bambuserissa suoraa kännykkävideota paikan päältä ilman sensuuria tai suodattamista.

Miksi siis maksaisin kalliista kaupallisista mobiilipalveluista tai tietotoimistojen palveluruutujen tuijottamisesta, jos saan tiedon tapahtumien vyöryn alkamisesta sosiaalisesta mediasta nopeammin ja autenttisena? Analogiamenneisyyden YLEn ammattiopiston kouluttaja kehotti meitä nuoria toimittajia kulkemaan "24h silmät ja korvat auki eri puolilla kulkiessa, oli töissä tai vapaalla". Sama pätee yhä tänään journalistisen tiedonhankinnan ja -suodattamisen arjessa. Tosin, kaupan kassan kuulumisten, kunnallishallinnon esittelylistojen ja informanttien soittokierroksen lisäksi hyvän journalistin kehittyneisiin tiedonhankintakäytäntöihin kuuluu "24h verkottuminen" myös sosiaalisen median verkostoihin. Silmä ja uutisnenä ovat siinä touhussa yllättävän toimiva suodatin. Tämänkin kirjoittamisen aikana on TweetDeck piipittänyt ja vilautellut uupumatta viestejä monista lähteistä. Muutama vaikutti perin kiinnostavalta...

Kirjoittanut KTAMK:n viestinnän yliopettaja Ari Alm